Perustietoa metsästyksestä

Metsästys on Suomessa perinteikäs ja arvostettu harrastus. Metsästyskortin lunastaneita on maassa vuosittain noin 300 000 kappaletta. Väkilukuun suhteutettuna luku on poikkeuksellisen suuri, ja metsästyskulttuuri elääkin Suomessa vahvana. Metsästys on harrastus, joka on ollut koko kansan saatavilla, ja se on kautta historian yhdistänyt kansaa aina talonpojista aatelisiin.

Suomalaisen eräperinteen juuret ovat kaukana historiassa, ja alun perin se on ollut selviytymiskeino. Metsästys on ollut elintärkeää monille suomalaisille perheille, sillä kaadetuista eläimistä saatiin paitsi ruokaa, myös turkiksia ja nahkoja, jotka olivat arvokasta kauppatavaraa. Nykyään vain harva saa elantonsa metsästyksestä, mutta metsästyksen merkitys niin yhteiskunnalle, yhteisölle kuin sitä harrastaville yksilöillekin on edelleen suuri.

Metsästys on hieno tapa ylläpitää ja luoda uusia sosiaalisia kontakteja samanhenkisten ihmisten kanssa. Lisäksi metsästykseen liittyvä ajatustyö pitää mielen virkeänä. Metsästysharrastus pitää myös kehon hyvässä kunnossa – metsästysreissulla kun tulee liikuttua lähes huomaamatta.

Vaikka ihmisten liharavinto ei enää koostukaan pääosin riistasta, näkyy metsästys edelleen myös suomalaisissa ruokapöydissä. Monissa perheissä paikallisen metsästysseuran tai -porukan saaliit toimivat maukkaana kaupasta ostetun ruuan jatkeena. Jokainen, joka on koskaan käynyt metsällä tai kalassa, tietää varmasti, että itse pyydystetty saalis maistuu aina kahta paremmalta.

Metsästäjät tekevät Suomessa paljon yhteiskunnalle tärkeää vapaaehtoistyötä. He muun muassa tarjoavat viranomaisille virka-apua, jos esimerkiksi liikenteessä loukkaantunut hirvi tai muu suurriistaeläin on jäljestettävä tai kerättävä talteen. Myös esimerkiksi suurpetojen karkotus voidaan suorittaa metsästysseurojen apua käyttäen. Siksi metsästys on merkityksellinen ja arvostettu harrastus myös koko yhteiskunnan näkökulmasta. Lisäksi metsästäjät pitävät riistakannat kurissa. Suomessa metsästysrasitus on hyvin säädeltyä, ja se pitää huolta paitsi siitä, että eläinkannat pysyvät hyvävointisina, mutta myös siitä, etteivät ne pääse kasvamaan kohtuuttoman suuriksi.

Esimerkiksi liian suuri hirvikanta saattaisi aiheuttaa monenlaista vaivaa niin yhteiskunnalle kuin luonnollekin, kuten esimerkiksi taimikkojen vahingoittumista sekä liikenneonnettomuuksien yleistymistä. Siksi eläinkantojen pitäminen kurissa on tärkeä vastuu, ja Suomessa kyseinen vastuu lankeaa nimenomaan metsästysseuroille. Järjestely on hyvä ja toimiva, sillä metsästyksen keinoin kannat pysyvät kurissa ja kaikki kaadetut eläimet menevät aitoon hyötykäyttöön. Jotta järjestely toimisi, on kuitenkin tärkeää, että metsästäjät huolehtivat siitä, että metsästysaikoja noudatetaan tarkasti, ja että kaikille kaadettaville eläimille hankitaan kaatolupa, jos sellainen lain puolesta vaaditaan.