Ampumaurheilun aloittaminen

Ampumaurheilu on elämyksellinen ja positiivisella tavalla haastava harrastus, jossa pääsee selkeästi näkemään omien taitojen kehityksen. Ampumisessa voi kehittyä nopeastikin. Toisin kuin monissa muissa urheilulajeissa, monet ampumaurheilun ammattilaiset ovat aloittaneet harrastuksen vasta aikuisiällä, ja onnistuneet silti nousemaan maailmanluokan ampumaurheilijoiksi.

Urheiluammunta kehittää monenlaisia taitoja, muun muassa keskittymiskykyä, kehonhallintaa, kärsivällisyyttä sekä kykyä järjestelmälliseen, pitkäjänteiseen harjoitteluun. Ampumataidon kehittäminen voi olla koukuttava kokemus, joka tarjoaa haastetta ja elämyksiä pitkäksi aikaa.

Ampumaurheiluseuraan liittyminen

Ampumaurheilun voi aloittaa niin viisi- kuin viisikymmenvuotiaanakin. Se sopii kaikille lajista kiinnostuneille iästä riippumatta, joten siitä voi tehdä jopa koko perheen yhteisen harrastuksen. Mukaan pääsevät halutessaan niin lapset, vanhemmat kuin isovanhemmatkin. Urheiluammuntaa pääsee harrastamaan liittymään ampumaurheiluseuraan. Lapset voivat aloittaa harjoittelun myös ampumakoulussa. SAL (Suomen ampumaurheiluliitto) tukee tällaisia kouluja, sillä ne mahdollistavat uusien, innokkaiden harrastajien helpon pääsyn lajin pariin. Ampumaurheiluseurojen tavoitteena on järjestää hyvin organisoitua ampumaurheilukoulusta, jolla innostetaan lajin uusia harrastajia ja annetaan heille eväät ampumiseen tarvittavien taitojen kehittämiseen.

ilmakivääriHarrastus kannattaa aloittaa yleensä ilmakiväärillä tai -pistoolilla. Niiden avulla on helppo harjoitella esimerkiksi oikeaa ampuma-asentoa sekä asianmukaista aseenkäsittelyä. Kun ampumisen perustaidot ovat hallussa, voi ilma-aseista halutessaan siirtyä tutkimaan ampumaurheilun monia eri osa-alueita, ja ryhtyä harjoittelemaan esimerkiksi haulikkoammuntaa.

Lajintuntemus

Lajintuntemus on tärkeä taito jokaiselle metsästäjälle, ja sitä testataan myös metsästäjätutkinnon suorittamiseen vaadittavassa kokeessa. Hyvä lajintuntemus varmistaa, että metsästäjä kaataa juuri sitä riistaa, jota on tarkoituskin.

Mitä lajintuntemukseen kuuluu?

LintujahtiHyvä lajintuntemus koostuu monenlaisista tunnistustaidoista. Kenties ensimmäisenä lajintunnistuksesta tulee mieliin jo havaitun eläimen tunnistaminen. Tässä metsästyksestä kiinnostuneet ovat monesti jo luonnostaankin hyviä, mutta sitäkin kannattaa harjoitella. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mihin eläimen piirteisiin kannattaa kiinnittää huomiota. Erityisen hyödyllistä on katsoa videoita, jossa erilaisen riistan voi nähdä liikkuvan luonnollisella tavalla. Toki myös kuvamateriaali on hyödyllistä etenkin tiettyjen, vaikeammin havaittavien piirteiden erotteluun.

Metsästäjän ei kuitenkaan tarvitse edes pystyä silmin havaitsemaan eläintä voidakseen tunnistaa sen. Etenkin lintujahdissa kuuntelun merkitys korostuu, sillä linnun voi yleensä tunnistaa sen äänestä jo kauan ennen kuin sen saa näkyviin. Siksi kannattaakin löytää hyvä resurssi, jossa pääsee tunnistamaan eläimiä paitsi ulkonäön, myös ääntelyn perusteella.

Jäljet ja jätökset

Eläin voi jättää itsestään merkkejä, jotka voi havaita vielä pitkään eläimen poistumisen jälkeenkin. Pehmeässä, mutaisessa tai lumisessa maassa kulkiessaan eläimet jättävät jälkiä, ja jälkien tunnistus onkin tärkeä taito jokaiselle metsästäjälle. Eläinten polkujen varrelta löytyy yleensä myös eläinten jätöksiä, joita voi myös käyttää eläimen tunnistukseen. Jätöksissä on se hyvä puoli, että niitä voi havaita myös alueella, jossa maa on liian kovaa jälkien jättämiseen.

Metsästäjän eettiset ohjeet

Asiantunteva metsästäjä tarvitsee monenlaisia taitoja, ja yksi niistä on ehdottomasti metsästäjän eettisten ohjeiden tuntemus. Suomen riistakeskus on kirjoittanut aiheesta myös käytännöllisen ja tiiviin oppaan, johon pääsee helposti käsiksi osoitteessa riista.fi. Tässä tiivistetään muutamia oppaassakin esiin nousevia tärkeitä aiheita, mutta rohkaisemme ehdottomasti lukemaan myös oppaan kokonaisuudessaan. Kyseessä on opas, jota voisi hyvin perustellusti pitää asiantuntevan metsästäjän käsikirjana.

Tärkeintä hyvin toteutetussa metsästysreissussa on tietysti turvallisuus. Kaikkien alueella liikkuvien tulee käyttää asianmukaista, selkeästi erottuvaa vaatetusta, ja aseita on käsiteltävä erityistä varovaisuutta ja huolellisuutta noudattaen. Hyvä nyrkkisääntö on, että asetta on aina käsiteltävä siten, kuin se olisi ladattu. Lataa ase vasta passipaikalle saavuttuasi. Selvitä jo odottaessa, mitkä ovat turvallisia ampumasektoreita.

Varmista vielä ennen liipaisimen vetämistä, että laukauksesta ei voi koitua vaaraa ja että ampumasuunta on täysin turvallinen. Poista patruunat aseesta ennen kuin poistut passipaikalta. Irrota samassa yhteydessä aseen lipas ja varmista, ettei patruunapesään jää ammusta. Näitä ohjeita seuraamalla aseenkäsittely pysyy turvallisena eikä vaaratilanteita pääse syntymään.

Vastuulliseen metsästykseen kuuluu myös, että saaliseläin tunnistetaan ja että sitä kohdellaan kunnioituksella. Ammu eläintä vasta, kun hyvä osuma on mahdollinen – ampumapaikan liian innokas kärkkyminen johtaa hutiloituihin laukauksiin ja eläimen tarpeettomaan kärsimykseen. Lisäksi liian hätäinen laukaus on turvallisuusriski. Älä myöskään tähtää päähän tai kaulaan, ellei kyseessä ole lopetuslaukaus, sillä muuten riskinä on huono osuma.

Haavoittunutta eläintä ei tule koskaan jättää metsään, ja jos kaato on osuman jälkeen vielä hengissä, on lopetuslaukaus ammuttava mahdollisimman nopeasti – kuitenkin ihmisten ja koirien turvallisuus ensisijaisesti huomioiden. Jotta haavoittunut eläin ei joudu kärsimään, tulee ennen metsästyksen alkua varmistaa, että käytettävissä on jäljestämiseen soveltuva koira. Myös ajankäyttö tulee suunnitella siten, että metsästysporukalla on aikaa etsiä ja lopettaa haavoittunut saalis. Haavoittuneen eläimen jättäminen metsään ei tule kyseeseen.

Mikäli metsästysporukka metsästää hirveä, pitää muistaa varmistua siitä, että kaadettava hirvi ei ole vasoista huolehtiva naaras. Jos saalis tunnistetaan naaraaksi, ei sitä saa ampua, ennen kuin on varmistettu, että sillä ei ole mukanaan vasoja. Vasat ovat täysin riippuvaisia emästään elämänsä ensimmäisen talven ajan, joten emän kaataminen ei missään nimessä ole vastuullisen metsästäjän toimintaa. Jos on syytä epäillä, että naarashirvellä on vasoja huolehdittavana, vaikka ne eivät tämän mukana kulkisikaan, tulee kyseisten eläinten kaatamisesta pidättäytyä.

Metsästäjäntutkinto

Aloittelevan metsästäjän työlistalla ensimmäisenä on monesti metsästäjätutkinto. Tätä tutkintoa vaaditaan kaikilta Suomessa metsästäviltä. Metsästäminen on harrastus, jossa pääsee liikkumaan, sosiaalistumaan ja viettämään aikaa luonnossa. Onnistuneesta metsästyksestä saa palkkioksi hyvän mielen sekä maukasta ravintoa, jolla on mukava jatkaa kaupasta ostettua ruokaa. Jokainen, joka on koskaan käynyt kalassa tai metsällä, voi varmasti todistaa, että itse pyydystetty saalis on aina se kaikkein parhaan makuinen saalis.

Metsästäjätutkinnon tarkoitus

Metsästäjätutkinnon tarkoituksena on varmistaa, että kaikki Suomen metsissä liikkuvat metsästäjät tuntevat riistanhoidon ja metsästyksen periaatteet mahdollisimman hyvin. On tärkeää, että metsästäjät tuntevat tarvittavat säännöt, määräykset sekä yleiset hyvät käytänteet. Näin metsät pysyvät hyvinä ja metsästys turvallisena. Siksi jokaiselta metsästäjäksi aikovalta vaaditaan tutkinnon suorittamista.

Metsästäjätutkintoon valmistautuminen

Metsästystutkinto suoritetaan kirjallisena kokeena. Kokeeseen voi valmistautua kahdella eri tapaa: joko itsenäisesti tai kurssilla. Itsenäinen valmistautuminen sopii hyvin ihmisille, joiden on vaikea tai mahdoton käydä kurssilla esimerkiksi töiden vuoksi. Tällöin opiskelu tapahtuu Metsästäjän oppaan avustuksella. Oppaan voi saada käsiinsä joko suoraan riistanhoitoyhdistykseltä tai tilaamalla sen Suomen riistakeskuksen verkkokaupasta.

Metsästäjätutkintoon valmistava kurssi on kestoltaan 12 tuntia, ja se järjestetään yleensä muutaman illan aikana. Valmennuskurssille voi siis monesti osallistua myös työpäivän jälkeen. Kurssi on siinä mielessä kirjaa parempi, että asiat opetetaan huolellisesti selittäen, ja kurssin vetäjältä pääsee tarvittaessa kysymään kysymyksiä. Metsästäjän oppaasta opiskellessa ei tällaista mahdollisuutta ole. Siksi kurssille osallistuminen onkin hyvä idea, jos vain suinkin mahdollista.

Metsästysurheilijan näkemys nettikasinoista

Nettikasinoilla pelaaminen on monen suomalaisen suosima ajanviete, eikä aivan syyttä suotta. Hyvin toteutettu nettikasino tarjoaa asiakkaalleen suuria jännityksen hetkiä ja viihdyttäviä elämyksiä.

Hyvän nettikasinon löytäminen ei aina ole helppoa, mutta jos tietää mitä etsii, on tehtävä huomattavasti helpompi. Kasinoiden vertaileminen kannattaa aina, mutta siitä ei ole mitään apua, jos ei tiedä, mihin vertaillessa pitäisi kiinnittää huomiota. Kannattaa myös tuntea omat mieltymyksensä – joku nettikasino saattaa olla toisen pelaajan mielestä aivan mahtava, mutta sinun mielestäsi lähinnä keskinkertainen. Ei kuitenkaan missään nimessä kannata täysin sivuuttaa muiden pelaajien mielipiteitä. Laadukkaat kasinot keräävät hyvää mainetta ja saavat paljon positiivista palautetta asiakkailtaan. Ei sovi myöskään unohtaa nettikasinoarvostelujen lukemista, sillä niihin perehtymällä voi saada kasinon laadusta yksityiskohtaisemman kuvan kuin pelkkiä pelaajakommentteja lukemalla.

Casumo Casinon tervetuliaispaketit

Casumon bonuspaketitMonen nettikasinon, kuten esimerkiksi Casumon, suurimpana vetonaulana toimivat erilaiset bonustarjoukset. Bonuksia on monenlaisia ja monen kokoisia, mutta niissä on mukavaa se, että niitä on helppo vertailla – niin ja tietysti myös se, että niiden avulla saa ilmaista pelirahaa.

Bonuksista kaikkein näkyvimmät ovat tervetuliaispaketit. Jokaisella itseään ja asiakkaitaan kunnioittavalla kasinolla on jonkinlainen tervetuliaispaketti, joka nimensä mukaisesti toivottaa uudet pelaajat tervetulleiksi. Toisinaan kasinolla saattaa nähdä hieman erikoisemmankin tervetuliaispaketin – etenkin jos kyseessä on rekisteröitymisvapaa kasino – mutta yleensä tervetuliaispaketti koostuu kahdesta osasta: ensitalletusbonuksesta sekä ilmaiskierrostarjouksesta.

Casumon ensitalletusbonus on juuri sitä, miltä se kuulostaakin: bonus, jonka jokainen pelaaja saa ensimmäisestä kasinolle tekemästään talletuksesta. Yleensä sen suuruus riippuu nimenomaan ensitalletuksen suuruudesta, ja siksi se ilmaistaankin tavallisesti prosenttilukuna. Hyvin tyypillinen ensitalletusbonus on suuruudeltaan 100%. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pelaajan ensimmäinen talletus tuplataan: kymmenen euroa tallettanut pelaaja saa tililleen kaksikymmentä euroa ja niin edelleen.

Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että Casumon ensitalletusbonuksen saamiseksi on yleensä täytettävä jonkin suuruinen minimitalletus, monesti juuri se kymmenen euroa. Ensitalletusbonuksella on myös yläraja, joka ilmaistaan yleensä euromääräisenä lukuna bonuksen suuruuden ilmoittavan prosenttiluvun jäljessä. Melko keskiverto ensitalletusbonus Casumon tyylisellä kasinolla voisi olla esimerkiksi 100% / 100€, jolloin pelaaja saisi ensitalletuksensa verran ilmaista bonusrahaa, kuitenkin maksimissaan sata euroa.

Lienee selvää, että ensitalletusbonuksella voi kääriä melkoiset määrät rahaa Casumolla ja muillakin nettikasinoilla. Yleensä tervetuliaisbonukseen kuuluu kuitenkin myös kasa ilmaiskierroksia, jotka tekevät paketista vielä mehevämmän. Ilmaiskierrosten määrä voi kuitenkin vaihdella suuresti – toiset kasinot tarjoavat niitä vain yhden tai muutamia, kun toisilla niitä saattaa saada useampia satoja.

Bonusten vertailu

Vaihtelu ilmaiskierrosten määrässä on siis suurta, joten ilmaiskierrosten ystävien kannattaa metsästää nimenomaan kasinoa, jolla niitä kuuluu tervetuliaispakettiin iso nippu.

Vastaavasti ensitalletusbonuksista pitävien kannattaa kiinnittää huomiota juuri ensitalletusbonuksen suuruuteen:

  • 100% bonus on ehkä se perinteisin,
  • mutta 200% bonukset eivät nekään ole mitenkään tavaton näky.

Myös tarjolla olevan maksimibonuksen suuruudessa voi olla varsin dramaattistakin variaatiota. Kannattaa huomioida, että monesti korkea bonusprosentti tarkoittaa matalaa maksimibonusta – ja päinvastoin. Tietysti ihannetapauksessa molemmat luvut olisivat mahdollisimman korkeat.

Jos tällaista ihannekasinoa ei kuitenkaan löydy, kannattaa harkita, haluaako priorisoida bonusprosentin vai maksimisumman. Korkean bonusprosentin kasinot ovat loistavia pelaajille, jotka haluavat tallettaa vain pienehkön summan, eikä maksimisumma siksi tulisi heille muutenkaan vastaan. Jos taas haluat tehdä suuremman ensitalletuksen ja ottaa kaiken ilon irti tervetuliaispaketista, kannattaa suosia Paf:in tyylistä kasinoa, jolla bonuksen maksimisumma on mahdollisimman korkea. Joillakin kasinoilla bonusrahaa saattaa saada jopa useamman tuhatta euroa.

Nettikasinoiden bonusehdot

Pelkästään bonusten raakoihin lukuihin tuijottaminen voi kuitenkin olla harhaanjohtavaa. Myös niihin liittyvät bonusehdot ovat todella keskeinen tekijä bonusten vertailussa. Monesti todella ruhtinaallisen bonuksen kääntöpuolena ovat todella kovat bonusehdot, joilla monet nettikasinot saattavat yllättää pelaajansa. Bonusehtosopimus kannattaa ehdottomasti lukea läpi ennen kasinon valintaa, ettei pääse käymään ikäviä yllätyksiä.

Vertailun kannalta bonusehtojen olennaisin osa on bonuksiin liittyvä kierrätysvaatimus.

Kierrätysvaatimus kertoo nimensä mukaisesti kuinka monesti bonusraha on kierrätettävä, ennen kuin sen saa kotiuttaa. Useimmilla kasinoilla kierrätysvaatimus on 35-kertainen. Sitä alempia kierrätysvaatimuksia harvemmin näkee, mutta eivät nekään täysin ennenkuulumattomia ole. Sen sijaan korkeamman kierrätysvaatimuksen perustelemiseksi kasinon on jo tehtävä hieman töitä – 50-kertaista kierrätysvaatimusta ei kannata hyväksyä, ellei vaihdossa saa poikkeuksellisen mehevää bonusta.
Bonusehtoja lukiessa on myös syytä pistää merkille, että eri pelit kierrättävät bonusrahaa eri suhteessa.

Peukalosääntönä voidaan sanoa, että useimmat kolikkopelit täyttävät kierrätysvaatimusta, mutta on myös pelejä, jotka täyttävät sitä hitaammin tai eivät lainkaan. Näistä peleistä kannattaa todellakin olla tietoinen. Harva tunne on ikävämpi kuin se, että yrittää pelata kasinolla saadakseen kierrätysvaatimuksen täytettyä, ja sitten käykin ilmi, että pelattu peli ei kierrätä bonusta lainkaan.

Pelivalikoima

Nettikasinot ja pelivalikoimaBonuksista on syytä puhua, ovathan ne yleensä ensimmäinen asia, jonka uusi pelaaja havaitsee kasinon verkkosivuille saapuessaan. Hyvään kasinoelämykseen kuuluu kuitenkin paljon muutakin kuin vain kasa avokätisiä bonuksia. Yksi näistä tekijöistä on ehdottomasti pelivalikoima – jos kasinolla ei ole tarjota laadukasta ja viihdyttävää pelivalikoimaa, ei siellä pelaamisessa ole juurikaan järkeä. Siksi kasinon pelivalikoimaan tutustuminen on aina hyvä idea. Monilla kasinoilla on jopa mahdollista pelata useimpia pelejä myös leikkirahalla. Tällaista mahdollisuutta kannattaa ehdottomasti hyödyntää, jos sellainen tarjolla on, sillä niin voi saada aidon, omakohtaisen kokemuksen kasinolla pelaamisesta.

Kasinot eivät luo pelejään itse, vaan lisensoivat ne pelejä suunnittelevilta yrityksiltä. Siksi kannattaakin tarkistaa, mitkä firmat ovat tuottaneet kasinolla tarjolla olevat pelit. Olennaista on tietysti se, kuuluvatko omat suosikkiepelisi valikoimaan, mutta on hyvä huomioida myös, minkälaiset pelivalmistajat sivustolla ovat edustettuina. Jos valikoimasta löytyy hyvämaineisten pelijättien kuten NetEntin tai Microgamingin pelejä, on se erittäin hyvä merkki, ja tarkoittaa yleensä, että kyseessä on ainakin verrattain laadukas kasino. Maineikkaiden yritysten tuottama pelivalikoima yhdistettyinä positiiviseen asiakaspalautteeseen ja arvosteluihin lupaa lähes aina hyvää.

Modernit nettikasinot

Nettikasinot ovat monella tapaa tulevaisuuden kasinoita. Kun vertaillaan nettikasinoita toisiinsa, on niitä hyvä verrata myös perinteisempiin ”kivijalkakasinoihin”. Vertailu suosii monella tapaa nettikasinoita. Nettikasinoiden selkeänä etuna on esimerkiksi se, että tarjolla oleva pelivalikoima on erittäin laaja, ja että omia suosikkipelejä pääsee pelaamaan missä ikinä haluaakin, olettaen, että käytössä on toimiva internetyhteys. Nykyään pelien mukaan ottaminen on vielä moninkertaisesti helpompaa, sillä toisin kuin nettikasinoiden nuoruusvuosina 90-luvulla, on nykyään lähes jokaisella arvostetulla nettikasinolla myös toimivat mobiilisivut.

Se, toimiiko mobiilikasino suoraa selaimessa vai onko tarjolla erillinen sovellus, riippuu täysin kasinosta. Mobiilikasino mahdollistaa pelaamisen missä tahansa. Mobiilipelaaminen nauttiikin suurta suosiota kasinopelaajien keskuudessa, ja sen suosio on viime vuosina kasvanut vielä entisestään kasinoiden mobiilisivujen parantuessa. Todennäköisesti nykyinen kehityskulku johtaa mobiilikasinoiden yleistymiseen sekä siihen, että uudet kasinofirmat kiinnittävät yhä enemmän huomiota mobiilisivujensa laadunvarmistukseen.

Paras nettikasino

Nettikasinoiden maailmassa valinnanvara on melkoinen. Se itselle paras nettikasino voikin toisinaan tuntua varsin vaikealta löytää. Onneksi apuun tulevat aiheesta kirjoitetut artikkelit ja arvostelut sekä muiden kasinopelaajien jättämät kommentit. Jo pienellä tutkimisella on mahdollista erotella jyvät akanoista ja löytää aidosti viihdyttävä, ammattitaidolla toteutettu kasino. Kiinnitä siis huomiota bonuksiin, pelivalikoimaan, sekä tietysti sivuston yleiseen toimivuuteen. Jos mieleesi juolahtaa kysymyksiä, ota yhteyttä kasinon asiakaspalveluun. Se toimii samalla erinomaisena testinä asiakaspalvelun laadulle. Vilkaise vielä kasinon pelilisenssiä – Maltan lisenssi on kaikkein yleisin, ja varsin perustellusti kaikkein paras lisenssi. Jos kaikki näyttää olevan kunnossa, tartu toimeen, ryhdy pelaamaan ja muista pitää hauskaa!

Metsästyksen aloittaminen

MetsästysMetsästys on antoisa harrastus, jossa pääsee liikkumaan luonnossa ja tapaamaan uusia ihmisiä. Metsästysharrastuksen aloittamista varten pitää hankkia muutamia dokumentteja: metsästäjätutkinto, metsästyskortti, ampuma-aselupa sekä asiaankuuluvat pyyntiluvat. Tässä artikkelissa luodaan pikainen yleiskatsaus näihin aiheisiin. Kehotamme kuitenkin tutustumaan kuhunkin aiheeseen lähemmin vielä erikseen.

Metsästäjätutkinto

Jokaisen Suomessa metsästävän on suoritettava metsästäjätutkinto. Metsästäjätutkinnon suorittajan on osoitettava riittävä metsästykseen ja riistanhoitoon liittyvien sääntöjen ja määräysten riittävä tuntemus. Metsästäjäkokelaan on onnistuneesti läpäistävä kirjallinen koe, jossa on kaksi osiota. Ensin mitataan kokelaan lajintuntemustaitoja 15 kysymyksellä. Tämän jälkeen kokelas vastaa vielä 45 sanalliseen monivalintatehtävään. Jos virheitä kokeeseen tulee enintään kahdeksan, myönnetään hänelle metsästäjätutkinto.

Kokeeseen voi valmistautua itsenäisesti lukemalla Metsästäjän oppaan, mutta riistanhoitoyhdistys järjestää myös valmentavia kursseja metsästäjäkokelaille, joilla aiheisiin pääsee tutustumaan lähemmin. Lisäksi kurssin vetäjältä pääsee kysymään kysymyksiä mieltä askarruttavista asioista. Valmennuskurssia voi siis lämpimästi suositella kaikille metsästysharrastuksen aloittamista suunnitteleville.

Metsästyskortti

Kun metsästäjätutkinto on onnistuneesti suoritettu, on tuoreella metsästäjällä oikeus maksaa riistanhoitomaksu ja siten lunastaa metsästyskortti. Kortin saa yleensä käsiinsä noin kahden viikon kuluttua metsästäjätutkinnon suorittamisesta, ja se astuu voimaan heti, kun riistanhoitomaksu on maksettu.

Aseen hallussapito ja käyttö

Metsästystutkinnon ja metsästyskortin lisäksi metsästäjä tarvitsee tietysti myös aseen. Ennen aseen ostoa on metsästäjän saatava poliisilta aseen hallussapito-oikeus. Hallussapito-oikeuden voi saada vain, jos harrastaa jotakin asetta vaativaa lajia, kuten ampumaurheilua tai metsästystä. Metsästysharrastus on helppo osoittaa metsästyskortilla.

Muut luvat

Metsästykseen saattaa tarvita myös monenlaisia muita lupia. Esimerkiksi tiettyjä eläimiä metsästettäessä on suoritettava erillinen ampumakoe. Myös jousipyssyllä metsästävän on suoritettava niin sanottu jousikoe, jos metsästää villisikaa, metsäkaurista, muflonia, saksanhirveä tai valkohäntä-, japanin-, kuusi- tai metsäpeuraa. Kannattaa aina tarkastaa ajantasainen lainsäädäntö. Metsästettävästä riistasta riippuen metsästäjä tarvitsee myös asiaankuuluvat metsästys- ja pyyntiluvat. Tällaisia ovat hirviluvat, suurpetoluvat sekä erilaiset pienriistaluvat.

Maata omistava metsästäjä saa metsästää omilla maillaan, olettaen, että ei ole erikseen vuokrannut kyseisen maan metsästysoikeutta jollekin toiselle taholle. Useimmille metsästäjille paras ratkaisu on metsästysseuraan liittyminen.

Metsästysseurat tarjoavat mahdollisuutta metsästää maillaan myös niin sanottuna vieraskorttilaisena. Tämä onnistuu ostamalla metsästysseuralta erillinen metsästyslupa. Yleensä tällaiset luvat ovat voimassa vain päivän, mutta toisinaan niitä voi ostaa myös pidemmälle, esimerkiksi kolmen päivän mittaiselle ajanjaksolle. Myös valtion mailla on mahdollista metsästää. Tällöin tulee suunnata Metsähallituksen verkkosivuille ja hankkia metsästyslupa sitä kautta.

Perustietoa metsästyksestä

Metsästys on Suomessa perinteikäs ja arvostettu harrastus. Metsästyskortin lunastaneita on maassa vuosittain noin 300 000 kappaletta. Väkilukuun suhteutettuna luku on poikkeuksellisen suuri, ja metsästyskulttuuri elääkin Suomessa vahvana. Metsästys on harrastus, joka on ollut koko kansan saatavilla, ja se on kautta historian yhdistänyt kansaa aina talonpojista aatelisiin.

Suomalaisen eräperinteen juuret ovat kaukana historiassa, ja alun perin se on ollut selviytymiskeino. Metsästys on ollut elintärkeää monille suomalaisille perheille, sillä kaadetuista eläimistä saatiin paitsi ruokaa, myös turkiksia ja nahkoja, jotka olivat arvokasta kauppatavaraa. Nykyään vain harva saa elantonsa metsästyksestä, mutta metsästyksen merkitys niin yhteiskunnalle, yhteisölle kuin sitä harrastaville yksilöillekin on edelleen suuri.

Metsästys on hieno tapa ylläpitää ja luoda uusia sosiaalisia kontakteja samanhenkisten ihmisten kanssa. Lisäksi metsästykseen liittyvä ajatustyö pitää mielen virkeänä. Metsästysharrastus pitää myös kehon hyvässä kunnossa – metsästysreissulla kun tulee liikuttua lähes huomaamatta.

Vaikka ihmisten liharavinto ei enää koostukaan pääosin riistasta, näkyy metsästys edelleen myös suomalaisissa ruokapöydissä. Monissa perheissä paikallisen metsästysseuran tai -porukan saaliit toimivat maukkaana kaupasta ostetun ruuan jatkeena. Jokainen, joka on koskaan käynyt metsällä tai kalassa, tietää varmasti, että itse pyydystetty saalis maistuu aina kahta paremmalta.

Metsästäjät tekevät Suomessa paljon yhteiskunnalle tärkeää vapaaehtoistyötä. He muun muassa tarjoavat viranomaisille virka-apua, jos esimerkiksi liikenteessä loukkaantunut hirvi tai muu suurriistaeläin on jäljestettävä tai kerättävä talteen. Myös esimerkiksi suurpetojen karkotus voidaan suorittaa metsästysseurojen apua käyttäen. Siksi metsästys on merkityksellinen ja arvostettu harrastus myös koko yhteiskunnan näkökulmasta. Lisäksi metsästäjät pitävät riistakannat kurissa. Suomessa metsästysrasitus on hyvin säädeltyä, ja se pitää huolta paitsi siitä, että eläinkannat pysyvät hyvävointisina, mutta myös siitä, etteivät ne pääse kasvamaan kohtuuttoman suuriksi.

Esimerkiksi liian suuri hirvikanta saattaisi aiheuttaa monenlaista vaivaa niin yhteiskunnalle kuin luonnollekin, kuten esimerkiksi taimikkojen vahingoittumista sekä liikenneonnettomuuksien yleistymistä. Siksi eläinkantojen pitäminen kurissa on tärkeä vastuu, ja Suomessa kyseinen vastuu lankeaa nimenomaan metsästysseuroille. Järjestely on hyvä ja toimiva, sillä metsästyksen keinoin kannat pysyvät kurissa ja kaikki kaadetut eläimet menevät aitoon hyötykäyttöön. Jotta järjestely toimisi, on kuitenkin tärkeää, että metsästäjät huolehtivat siitä, että metsästysaikoja noudatetaan tarkasti, ja että kaikille kaadettaville eläimille hankitaan kaatolupa, jos sellainen lain puolesta vaaditaan.

Metsästysturvallisuus

Aseen turvallinen käsittely on taito, josta kenenkään aseenkäyttäjän ei ole varaa tinkiä, oli kyseessä sitten metsästäjä tai ampumaurheilija. Turvallisuuden merkitys korostuu erityisesti metsästyksessä, sillä toisin kuin ampumaurheilussa, ampuvat metsästäjät useimmiten tarkasti kontrolloidun harjoitusrataympäristön ulkopuolella.

Ampumaradalle metsästäjät pääsevät harjoittelemaan, mutta varsinainen metsästys tapahtuu luonnossa, ja siksi sen yhteydessä onkin syytä noudattaa erityistä varovaisuutta. Sisäistämällä metsästykseen ja aseenkäsittelyyn yleensä liittyvät turvallisuusmääräykset ja -käytänteet metsästäjä voi varmistaa, että metsästysreissut pysyvät turvallisina ja harrastuksesta pääsee ottamaan kaiken irti – onhan metsästys todella antoisa harrastus.

Turvallinen aseenkäsittely metsällä

Aseenkäsittelyn tärkeimmät säännöt ovat, että vain turvallisiksi todettuihin suuntiin saa ampua, ja että asetta on aina käsiteltävä siten kuin se olisi ladattu. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että aseen piippu on aina pidettävä osoitettuna turvalliseen suuntaan, oli ase ladattu tai ei. Tätä kutsutaan piippukontrolliksi. Esimerkiksi saalista vedettäessä ase ei saa killua hallitsemattomasti metsästäjän selässä. Lienee sanomattakin selvää, että aseella ei saa missään tapauksessa osoittaa toista ihmistä – ei, vaikka ase olisi todettu lataamattomaksi.

Tunnista aina kohteesi ennen ampumista ja ammu vain, jos olosuhteet mahdollistavat hyvän osuman. Laukausta ei saa koskaan kiirehtiä, sillä lievimmilläänkin se johtaa saaliseläimen pakenemiseen tai huonoon osumaan ja siten eläimen tarpeettomaan kärsimiseen. Pahimmillaan se voi johtaa metsästystoverin tai pahaa-aavistamattoman sivullisen kuolemaan. Metsä voi luoda yllättäviä harhakuvia, ja ampumalinjalle päätynyt ihminen tai koira voi pikaisesti katsottuna muistuttaa erehdyttävästi pusikossa pinkovaa saaliseläintä. Ammu siis aina vain varmuudella tunnistettua kohdetta.

Varmistu tällöinkin, että ampumalinja on täysin turvallinen. On syytä muistaa, että esimerkiksi kiväärin luoti saattaa lentää tappavalla voimalla useiden kilometrien päähän. On sinun velvollisuutesi varmistaa, että ohilaukaus tai saaliin läpäisevä osuma ei vahingoita mitään eikä ketään kohteen takana.

Aseen huolto

Turvallisen aseenkäsittelyn kannalta on tärkeää myös se, että ase on hyvässä kunnossa ja oikein huollettu. Vierasesine piipussa tai vääränkaliiperinen patruuna saattavat aiheuttaa räjähdyksen piipussa. Lopputulos voi olla dramaattinen. Älä siis ammu, ellet voi olla varma, että aseesi on puhdas. Tämä on erityisen tärkeää, jos aseesi on tippunut maahan tai on muuten syytä epäillä, että piippuun on joutunut likaa. Huolla aseesi huolellisesti jokaisen käytön jälkeen.

Turvallinen aseenkäsittely ampumaradalla

Turvallinen aseenkäsittely on jokaisen ampumaurheilun harrastajan tärkein taito. Hallitsemalla aseenkäsittelyn periaatteet harrastaja varmistaa, että harrastusympäristö on turvallinen ja että omien taitojen kehittymiselle on hyvät puitteet.

Turvallinen ampumaratakäyttäytyminen

Ampumaurheilussa ampuminen tapahtuu nimenomaan ampumaradoilla, ja siksi onkin tärkeää, että radoille on olemassa yhteiset, turvallisen harjoittelun mahdollistavat pelisäännöt.

Ampumaradalle saapuessasi pysäköi ajoneuvo sille tarkoitetulle paikalle ja varmista, että se ei sulje esimerkiksi hälytysajoneuvojen tietä, jos sellaista jostain syystä radalla tarvittaisiin. Varmista muutenkin, että kaikki omaisuus ja kaikki henkilöt ovat asianmukaisissa paikoissa, ja että radalla on turvallista ampua. Liiku myös itse vain alueilla, jotka tiedät turvallisiksi.

Ammunnalla on aina oltava ammunnanjohtaja, joka vastaa ampumatilanteen yleisestä turvallisuudesta. Tietysti myös jokainen yksittäinen ampuja vastaa siitä omalta osaltaan. Jokainen radalla oleva on muun muassa velvollinen huutamaan ”seis” jossakin seuraavista tilanteista:

  1. joku muu huutaa ”seis”
  2. havaitaan turvallisuutta vaarantava tekijä tai joku tekee vaarantavan virheen
  3. syttyy kulo tai palo
  4. vaara-alueella näkyy sinne kuulumatonta liikettä tai siellä havaitaan sinne kuulumaton kohde
  5. viestiyhteys miehitettyyn näyttösuojaan katkeaa

Pidä ase kotelossaan matkalla ampumapaikalle. Ota se esiin vasta ammunnanjohtajan luvalla. Pidä ase ennen ammuntaa varmistettuna ja, jos vain suinkin mahdollista, pidä aseen (kiväärin) lukko auki. Mikäli kyseessä on haulikko, pidä se auki taitettuna. Pistoolin piippuun voi kiinnittää niin sanotun tyhjän aseen osoittimen. Ammunnanjohtajan luvalla lataa aseeseen niin monta patruunaa kuin laukaussarjaan tarvitaan.

Kun lupa siihen on annettu, voi ampuja aloittaa laukaussarjan ampumisen. Ampujana sinun on vielä varmistettava kohde sekä se, ettei ampumalinjalla ole mitään sinne kuulumatonta. Muista tarkistaa myös maalin tausta. Mikäli olet haulikkoradalla ja ammut rasvalaukauksen, ammu se vaakatasossa taustapenkkaa kohti.

Ammunnan jälkeen varmista, että aseen lipas on tyhjä. Irrota tyhjä lipas ja varmista myös, ettei aseen patruunapesään ole jäänyt ammusta. Tauluille siirtyminen tapahtuu vasta ammunnanjohtajan hyväksynnällä ja kyseessä olevan ampumaradan ohjeiden mukaan. Muista myös tällöin aseen turvallinen käsittely. Pidä huolta piippukontrollista ja pidä ase aina varmistettuna. Haulikon tulee liikkua vain auki taitettuna.

Noudata kaikessa toiminnassasi yleistä varovaisuutta sekä kohteliaisuutta ja huomaavaisuutta kanssaharrastajiasi kohtaan. Huolehtimalla turvallisesta aseenkäsittelystä mahdollistat turvallisen ja mukavan harjoitusympäristön itsellesi ja muille harrastajille.

Ampumaurheilijan varusteet

Ampumaurheilijan varusteisiin kuuluu tietysti ase, mutta myös paljon muuta tärkeää. Tässä artikkelissa tutustutaan muutamiin esineisiin, jotka ovat erityisen olennaisia kenelle tahansa ampumaurheilun harrastajalle.

Ampumaurheilijan ase

AseMikä olisikaan ampumaurheilija ilman ampuma-asetta? Harrastus kannattaa yleensä aloittaa ilma-aseella, joko kiväärillä tai pistoolilla, sillä ilma-aseella ampumaurheilun perustaitoja on helppo kehittää. Perustaitoihin kuuluvat muun muassa oikeaoppinen ampuma-asento, hengittäminen, aseenkäsittely sekä toiminta ampumaradalla. Kannattaa samaan aikaan hyödyntää kaikki tilaisuudet kokeilla erilaisia ampumalajeja, koska vain siten voi saada tietää, minkälaisesta ampumaurheilusta nauttii kaikkein eniten. Vaihtelua on niin aseessa, kohteissa, etäisyyksissä kuin varustuksessakin. Harjoitella ja kilpailla voi niin ilma- kuin ruutiaseillakin. Ase on verrattain suuri sijoitus, joten kannattaa harkita huolella, minkälaista asetta haluaa käyttää. Kannattaa muistaa myös, että aseita on mahdollista ostaa myös käytettynä. Tämä on erityisen hyvä ratkaisu aloitteleville ampujille, sillä käytetyn aseen voi saada reilusti tuliterää asetta halvemmalla. Käytettyjä varusteita kannattaa muutenkin suosia – kuitenkin aina niiden laatu varmistaen.

Aseen hallussapito-oikeus

Ilmakiväärillä tai -pistoolilla aloittamisessa on lisäksi se hyvä puoli, että ilma-aseen omistamiseen ei vaadita aseen hallussapito-oikeutta. Ruutiaseen omistajalle se on kuitenkin välttämätön. Jos ilma-aseilla harjoittelun jälkeen päättää siirtyä ruutiaseen käyttöön, tulee ennen aseen ostamista käydä anomassa aseen hallussapito-oikeutta paikalliselta poliisiasemalta. Oikeutta hakiessaan kannattaa muistaa, että hakemuksen yhteydessä on voitava osoittaa harrastavansa jotakin ampuma-asetta vaativaa lajia. Pitää muistaa myös, että hallussapito-oikeuden haltija on aina vastuussa aseestaan ja siitä, ettei kukaan sellainen, jolle ei ole myönnetty aseen hallussapito-oikeutta, pääse käyttämään sitä.

Kivääriampujan asu

Mikäli päädyt harrastamaan kivääriammuntaa kilpailutasolla, tarvitset myös erityisen kivääriammunta-asun. Asun tarkoituksena on tukea ampujaa ja mahdollistaa siten mahdollisimman tarkka ampuminen. Koko asua ei kuitenkaan ole pakko hankkia kerralla, ja sen voi hankkia myös käytettynä.

Kuulosuojaimet

kuulosuojaimetKuulosuojaimet ovat välttämättömyys kaikille ampumista harrastaville, aina tarkkuusampujista metsästäjiin. Ruutiaseet ovat todella äänekkäitä kapistuksia, ja vaikka ilma-aseen laukaisuääni onkin heikko, voi sekin ajan myötä alkaa rasittaa korvia. Jotta kuulosi pysyy kunnossa etkä joudu ennenaikaiselle kuulolaitteiden ostoreissulle, on erittäin tärkeää investoida hyviin kuulosuojaimiin – etenkin jos harjoittelet tai kilpailet ruutiaseilla. Kuulosuojaimia suositellaan myös muille radalla liikkuville.

Eräluvat

Erälupia on monenlaisia, ja ennen metsästyksen aloittamista on syytä varmistua, että omistaa oikeanlaiset luvat valittujen eläinten kaatamiseen. Tämän lisäksi tulee tarkistaa myös metsästys- ja pyyntiajat, jotka vaihtelevat lajeittain ja alueittain. Nämä voi tarkistaa kätevästi Suomen riistahallinnon verkkosivuilta.

Erälupia voi hakea pienriistaa, suurpetoja sekä hirvenkaatoa varten. Lisäksi on syytä huomata, että pienriistalupia on useampia erilaisia, ja että monien suurpetojen kaatamiseen vaaditaan poikkeuslupa. Tällaisia suurpetoja ovat susi, ahma sekä ilves. Myös karhun kaatamiseen tarvitaan poikkeuslupa, jos metsästys ei tapahdu poronhoitoalueella. Kainuun ja Lapin maakuntien poronhoitoalueilla paikallinen asukas saa kaataa karhun myös ilman lupaa. Tähän alueeseen kuuluvat myös Kuusamon, Taivalkosken sekä Pudasjärven poronhoitoalueet. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että karhun kaataminen on sallittua vain paikallisille asukkaille. Ulkopaikkakuntalaiset tarvitsevat myös näillä alueilla karhunkaatoluvan.

Hylkeet eivät ehkä ole ensimmäisiä eläimiä, jotka tulevat mieleen suurpedoista puhuttaessa, mutta kannattaa huomioida, että myös harmaahylje sekä itämerennorppa kuuluvat kategoriaan. Kaikilla Suomessa pysyvästi asuvilla on oikeus metsästää hyljettä yleisillä vesialueilla. Harmaahylkeitä metsästetään kiintiömetsästyksenä, kun taas itämerennorppaa varten tarvitaan Suomen riistakeskuksen myöntämä pyyntilupa.

Pienriistalupia on saatavilla monia erilaisia. Niitä hankkiessa pitää kuitenkin muistaa, että yhdellä luvalla ei saa metsästää kaikkea pienriistaa. Esimerkiksi majavaa saa metsästää vain erillisellä majavaluvalla. Sen sijaan kaikilla pienriistaluvilla saa metsästää pienpetoja, rauhoittamattomia lintuja sekä villisikoja. Niin hämäävää kuin se onkin, esimerkiksi kanalintuluvalla saa siis metsästää muitakin eläimiä kuin vain kanalintuja, esimerkiksi jänistä. Kaiken kaikkiaan pienriistalupia on tarjolla viittä erilaista: kanalintulupa, jänis- ja vesilintulupa, majavalupa, pienpetolupa sekä nuorisolupa.

Näillä kaikilla saa metsästää hiukan erilaista saalista, joten kannattaa tarkistaa, että käytössä olevalla luvalla saa todella metsästää sitä riistaa, jota aikoo metsästää. Jotta asia ei kävisi aivan liian helpoksi, voi luvissa olla myös jonkin verran aluekohtaista vaihtelua. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää lukea huolella läpi sekä lupaehdot että valitun metsästyskohteen kuvaus.

Hirvilupa on nimensä mukainen – sillä saa metsästää hirviä. Hirvilupa myönnetään niin sanottuna aluelupana, eli se myönnetään aina jollekin tietylle hirvenmetsästysalueelle.

Kaikissa metsästys- ja pyyntiluvissa on mukavaa se, että niistä kertyvät tulot menevät riistanhoidon rahoittamiseen. Hankkimalla oikeaoppiset luvat autat siis varmistamaan, että Suomessa on jatkossakin tarjolla laadukkaita metsästysalueita.